Tuotekehitysprojektin vaiheet, osa 5

Edellisessä osassa käsittelimme muutoksia ja muutoskierroksia. Nyt vuorossa ovat tuotteisiin liittyvät hyväksynnät, standardit ja normit.

Aihe voi kuulostaa paperinpyöritykseltä, varsinkin jos mielessä on jo ensimmäisten tuotteiden toimittaminen käyttäjille. Toimivan laitteen lisäksi on kuitenkin varmistettava, että se täyttää sitä koskevat vaatimukset.

Sinun ei tarvitse tuntea direktiivejä tai osata luetella standardeja ennen projektin aloittamista. Liikkeelle päästään kysymyksestä: mitä tuotteella tehdään ja missä sitä käytetään?

Vaatimukset mukaan jo alussa

Vaikka käsittelemme aihetta vasta juttusarjan viidennessä osassa, vaatimusten selvittämistä ei kannata jättää projektin loppuun. Ne kannattaa ottaa mukaan jo silloin, kun tuotteen käyttötarkoituksesta ja toteutuksesta keskustellaan.

Aluksi käydään läpi esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Kuka tuotetta käyttää ja mihin tarkoitukseen?

  • Millaisissa olosuhteissa sen pitää toimia?
  • Toimiiko laite itsenäisesti vai osana muuta järjestelmää?
  • Missä maissa tuotetta on tarkoitus myydä?

Näihin vastaamiseen ei tarvita erityistä standardiosaamista. Oman tuoteidean kuvaaminen riittää alkuun.

Kerro myös myöhemmistä suunnitelmista. Jos ensimmäinen versio tulee kotimaan markkinoille mutta tähtäimessä on vienti, asia kannattaa nostaa pöydälle jo tässä vaiheessa.

Mitä standardit käytännössä tarkoittavat?

Säädökset ja standardit menevät puheessa helposti sekaisin. Yksinkertaistaen lainsäädäntö kertoo, mitä tuotteelta edellytetään. Soveltuvat standardit puolestaan auttavat selvittämään, miten vaatimukset voidaan täyttää ja niiden täyttyminen osoittaa.

Sähkölaitteen kohdalla kyse voi olla esimerkiksi turvallisuudesta tai siitä, ettei laite häiritse muita laitteita ja että se sietää ympäristön sähkömagneettisia häiriöitä.

Kaikkia standardeja ei tarvitse kahlata itse läpi. Olennaista on löytää omaan tuotteeseen soveltuvat vaatimukset ja sopia, miten ne huomioidaan suunnittelussa ja testauksessa.

Yhdenmukaistettujen standardien käyttö on yleensä vapaaehtoista, mutta itse lakisääteisistä vaatimuksista ei voi tinkiä. Jos standardin mukaista ratkaisua ei käytetä, toteutuksen riittävyys pitää osoittaa muulla tavalla.

CE-merkintä ei ole hyväksyntätarra

CE-merkki on tuttu monen laitteen kyljestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että viranomainen olisi tarkastanut ja hyväksynyt tuotteen.

Merkinnällä valmistaja ilmoittaa, että tuote täyttää sitä koskevat CE-merkintää edellyttävät EU-vaatimukset. Kaikkiin tuotteisiin merkintä ei kuulu.

Tarvittava arviointitapa riippuu tuotteesta. Joissakin tapauksissa valmistaja voi arvioida vaatimustenmukaisuuden itse, toisissa tarvitaan mukaan riippumaton arviointitaho eli ilmoitettu laitos.

Yleensä kannattaa kuitenkin varautua osoittamaan selkeästi, miten ja millä perusteilla väittää oman tuotteensa täyttävän asetetut vaatimukset. Tavallisesti selkein tapa on hankkia väitteen taustaksi selkeät mittaus- tai testaustulokset esimerkiksi laitteen EMC-emissioista ja häiriöiden siedosta. Sama pätee myös sähköturvallisuuteen liittyviin vaatimuksiin.

Siksi ennen testien tilaamista kannattaa selvittää, mitä juuri tämän tuotteen kohdalla tarvitaan. Pelkkä ajatus siitä, että ”käydään lopuksi hakemassa hyväksyntä”, ei vielä kerro, mitä kaikkea on tehtävä.

On myös hyvä huomata, että vaatimusten täyttäminen (eli riittävien mittaus- tai testitulosten saaminen) voi edellyttää muutoksia laitteeseen ennen viimeisiä testejä.

Myös paperipuoli kuuluu tuotteeseen

Vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen tarvitaan laitteen lisäksi asiakirjoja. Teknisiin asiakirjoihin kootaan tiedot tuotteesta, sen ratkaisuista ja siitä, miten vaatimusten täyttyminen on osoitettu.

Tekninen rakennetiedosto (laitteen tekninen dokumentaatio) kertoo, miten ja mistä osista laite koostuu ja miten se valmistetaan. Käytännössä teknisen rakennetiedoston tavoitteena on vaatimusten näkökulmasta varmistaa, että jokainen laite valmistetaan samalla tavalla ja on samanlainen kuin testattu laite.

Myös tarvittavat käyttöohjeet, merkinnät ja vaatimustenmukaisuusvakuutus on hoidettava kuntoon osana mm. CE-merkintää.
Näitä ei kannata jättää viimeisen viikon tehtäviksi. Kun aineistoa kootaan kehityshankkeen aikana, tehtyjä ratkaisuja ei tarvitse yrittää muistella jälkikäteen.

Samalla sovitaan käytännön työnjaosta:

  • Kuka selvittää sovellettavat vaatimukset?
  • Kuka järjestää testit ja kokoaa tulokset?
  • Kuka huolehtii asiakirjoista, ohjeista ja merkinnöistä?
  • Kuka tarkistaa, että kaikki tarvittava on koossa ennen toimituksia?

Testien osalta on myös syytä sopia missä ja miten tarvittavat testit järjestetään ja mitä testien järjestäminen edellyttää. Usein laitteiston testaaminen edellyttää valmisteluja ennen testauslaboratorioon kävelemistä.

Kuka vastaa mistäkin?

Jos teetät tuotteen ja myyt sitä omalla nimelläsi tai tuotemerkilläsi, yritystäsi pidetään lainsäädännössä valmistajana. Vastuu vaatimustenmukaisuudesta ei siis poistu sillä, että suunnittelu ja valmistus ostetaan muualta.

Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi ryhtyä jokaisen osa-alueen asiantuntijaksi. Tehtäviä voidaan hoitaa yhdessä suunnittelijoiden, testaajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa.

Sinun kannaltasi tärkeää on tietää, mitä on jo tehty, mitä vielä puuttuu ja kuka vie asiaa eteenpäin. Tätä varten kannattaa sopia myös siitä, miten etenemisestä keskustellaan projektin aikana.

Vaatimukset selviksi yhdessä

Hyväksynnät ja standardit eivät ole tuotekehityksestä irrallinen loppukoe. Ne kannattaa ottaa osaksi samaa suunnittelua, testausta ja yhteistä päätöksentekoa kuin muutkin tuotteen asiat.

Jos oman tuotteesi vaatimukset mietityttävät, ota toki yhteyttä. Valmista standardiluetteloa tai kaikkia vastauksia ei tarvita. Kerro, mitä olet ajatellut. Selvitetään yhdessä, mitä seuraavaksi kannattaa tehdä. Olemme toimineet pitkään laitteiden kehityksessä, ja meille on kertynyt paitsi omaa näkemystä parhaista ratkaisuista myös useita yhteistyökumppaneita mm. tuotteiden vaatimuksenmukaisuustestauksen saralta.

Seuraavassa osassa siirrymme valmistukseen. Katsomme, mitä valmistukseen siirrossa pitää huomioida, mihin tuotantotestausta ja testausjigejä tarvitaan sekä miten ohjelmistot saadaan laitteisiin valmistuksen aikana.